Pitkästä aikaa kuntonyrkkeilyä

Jostain syystä meni taas pitkä tovi ilman kuntonyrkkeilytreenejä. Eilen kävin kokeilemassa vieläkö lyönnit löytyvät selkärangasta. Pelkäsin, että tunti olisi todella rankka, mutta ei se ehkä ollut. Voi myös olla, että peruskuntoni on noussut ja siksi nyrkkeileminenkään ei enää tunnu kamalan rankalta. Lajissahan käytetään koko kroppaa ja liikutaan parhaimmillaan koko ajan ja siksi se on myös monella tapaa todella tehokas laji.

Eilisissä treeneissä meitä naisia oli vain kaksi ja olimme pari. Parini oli nyrkkeillyt pitkään ja osasi antaa tarkkanäköisiä neuvoja tekniikkani parantamiseksi. Tuntui vähän siltä, että olisi treenannut oman valmentajan kanssa. Kerran tunnin vetäjä tuli huomauttamaan, että pidin pistareita sen näköisenä, että pelkään. Nauratti, koska parini löi välillä niin kovaa, että kieltämättä välillä vähän pelotti. Toisaalta oli mukava huomata, että pelko oli pikemminkin refleksi, eikä koko ajan läsnä jännittyneenä tunteena.

Huomasin eilen, että keskittymiskykyni oli hyvä, parempi kuin yleensä. Nyrkkeilyssä on pakko olla joka lyönnillä hereillä ja koska fyysisesti voi ruveta väsyttämään, lähtee myös mieli helposti vaeltamaan pois tekemisestä. Eilen kuitenkin huomasin vasta aivan viimeisissä lyöntisarjoissa, että muisti ei tahdo pysyä mukana niin monimutkaisessa kuviossa, kuten "suora, suora, koukku, koukku".