Pari viikkoa sitten tuskailin korkeita juoksusykkeitäni. Viime viikolla juoksin alkuviikosta 200 metrin vetoja (kamalaa) ja perjantaina hölkkäilin matalalla sykkeellä puoli tuntia opetellen laskemaan sykettä juostessa hidastamalla vauhdin aivan superhitaaksi. Viikonlopun ja vielä eilisenkin lepäsin, koska olen tuntenut itseni vähän flunssaiseksi muun perheen sairastaessa ihan kunnolla.
Odotin tämän päivän kevyeltä juoksulenkiltä tukalaa fiilistä ja helposti kohoavaa sykettä sairastamani lievän flunssan jäljiltä. Olin täysin väärässä! Keho kiitti levosta niin, että pystyin juoksemaan käytännössä koko matkan (reilu kolme km ja puoli tuntia) yhtä tosi jyrkkää ylämäkeä lukuunottamatta ja syke pysyi koko ajan reilusti alle 150 iskua minuutissa. Keskisykkeeni oli 138, johon olen hyvin týtyväinen, koska pyrin pitämään sykkeen 132 ja 142 iskun välillä koko lenkin ajan. Vauhti oli tietenkin vielä niin hidas, että jos sitä vauhtia juoksisi kympin, kuluisi 10 kilometriin kaksi tuntia. Hitaasti juostessa on vaikea juosta hyvällä tekniikalla ja loppulenkistä tunsin tuttuja, ikäviä tuntemuksia oikeassa polvessani.
Mietin myös, kuinka paljon viime viikon vedoilla on vaikutusta sykkeen laskuun. Intervallitreeni on todettu tehokkaimmaksi treenimuodoksi kunnon kehittymisen kannalta. Ainakin tämän päivän syke motivoi juoksemaan vetoja myös tällä viikolla.
