perjantai 17. marraskuuta 2017

Entisten lempparikenkien saattohoito

Olen harrastanut kenkiä lähiaikoina ihan tosissani. Olen ostanut useammat uudet kengät nyt syksyn aikana ja silti tuntuu, ettei ikinä ole yhtäkään paria jalkaan vedettäviksi. Minulla on kenkiä, jotka aiheuttavat vasempaan jalkapöytään kipua, kenkiä, joilla kävellessä sattuu vasempaan kantapäähän ja kenkiä, joissa tulee kylmä ja jalat kastuvat.

Noista kipuasioista aion mennä juttelemaan fysioterapeutin kanssa. Sitä ennen yritän olla käyttämättä sellaisia kenkiä, jotka yhdistän oireisiin. Paitsi kumisaappaat on välllä vain pakko vetää jalkaan.




Kuvissa olevat Adidaksen lasten talvilenkkarit ostin loppuvuodesta 2014, odottaessani pienempää pikkuliikkujaa. Kengät olivat superhyvät odotusajan talvikengät: todella mukavat jalassa ja helpot pukea. Lisäksi ne ovat (tai ainakin joskus uusina olivat) mielestäni kauniit. Kengät olivat päivittäisessä käytössä kokonaiset kolme talvea! Nyt ne toki näyttävätkin siltä ja kantapään kohta sisäosista on hyvin kulunut ja ikävän tuntuinen. Olen jo pari kertaa ollut päättäväisesti laittamassa kengät eteenpäin, mutta en ole vielä pystynyt. Mistä tietää, että kenkä on kaikkensa antanut? Laitoin nämä nyt taas vielä hetkeksi eteiseen odottamaan kylmiä, mutta kuivia alkutalven päiviä.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Vaikea vaihe vatsan kanssa ja tiukempi ruokavalio

Kuvassa itsetehtyä kaurasuklaamysliä, joka valitettavasti aiheuttaa tällä hetkellä tukalia tuntemuksia. Samoin kuin kauramaito.

Sain tasan 10 vuotta sitten lääkäriltä ärtyvän suolen oireyhtymän diagnoosin. Siihen aikaan se tarkoitti aika pitkälle samaa kuin tarkemmin määrittelemätön ruoansulatuselimistön toiminnallinen häiriö. Vasta vuosia myöhemmin todettiin tiettyjen ruoka-aineiden aiheuttavan oireet. Itse huomasin asian tietenkin jo silloin, kun vatsavaivojani alettiin tutkia ja aloitin omatoimisesti sairauteni hoidon ruokavaliolla.

Ärtyvän suolen oireyhtymän kanssa tilanne ei ole koskaan vakio, vaan vaivat ja oireet elävät ja tulee helpompia ja vaikeampia kausia. Oireiluun vaikuttaa ainakin stressin määrä ja jotain tutkimustuloksia on saatu myös d-vitamiinin vaikutuksesta ärtyvän suolen oireiluun. Tämän sairauden kanssa saa koko ajan olla hakemassa tasapainoa oman ruokailun kanssa.

Jostain syystä olen lähiaikoina taas oireillut paljon ja tuntuu, etten voi syödä oikein mitään tulematta kipeäksi. Vaikka olen tämän 10 vuotta enimmäkseen vältellyt tuoretta ruista, olen tyytyväisenä syönyt Ryvita ruisnäkkileipää, enkä ole kokenut sen aiheuttavan oireita. Nykyisestä ruokavaliostani en oikein keksinyt enää mitään oireiden aiheuttajaa ja päätin jättää näkkärin nyt vähäksi aikaa pois. Onneksi FODMAP-matalaa ruokaa on vaikka mitä: lihat, kalat, juustot, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, porkkana, banaani, marjat, suurin osa pähkinöistä, kvinoa ja kaura sopivat kaikki minun vatsalleni erinomaisesti. Muista IBS-ruokavalioon yleisesti kuuluvista moni aiheuttaa minulle oireita. Riisiä, perunaa, bataattia, ananasta ja sokeria voin syödä aivan todella vähän kerrallaan ilman että turpoan palloksi. Nuohan oikeastaan ovat kaikki niin sanottuja nopeita hiilihydraatteja ja luulen turpoamisen johtuvan niiden korkeasta glykeemisesta indeksistä. Saan oireita myös monista maitotuotteista, vaikka ne olisivatkin laktoosittomia.

10 vuoden aikana olen oppinut aika taitavaksi fodmappien välttelijäksi. Olen tottunut tekemään ruoat alusta asti itse ja osaan nauttiakin siitä. Nyt kun olen kiristellyt taas ruokavaliotani, huomaan, että mielikuvitus meinaa loppua aamu- ja välipalojen suhteen. Näkkäri oli siihen helppo ratkaisu. Laktoositon jogurtti tai vastaava marjojen ja banaanin kanssa on aina arpapeliä, joskus turvottaa ja toisinaan ei. Toistaiseksi olen keksinyt seuraavan nopean ratkaisun aamu- ja välipalaksi: pidän jääkaapissa valmiiksi keitettyä kvinoaa, jota lämmitän, sotken kulhoon tölkillisen laadukasta tonnikalaa öljyineen, pilkottua kurkkua, kurkumaa, oreganoa ja päälle kunnon läjän smetanaa. Tällä mennään taas vähän aikaa ja ainakin pysyy nälkä pitkään poissa.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Flamenco aloittelijan silmin

Aloitin alkysyksystä flamencon harrastamisen. Tanssitausta muista lajeista helpottaa oppimista, mutta flamenco on silti aivan oma maailmansa, samalla tyylillä kuin baletti eroaa monista muista tanssilajeista. Flamencossa pääosassa on rytmi ja rytmi on aivan erilainen kuin läntisen maailman musiikissa ja tansseissa yleensä. 

Flamencotunti osuu minun lepopäivääni ja sopiikin palauttavaksi treeniksi hyvin. Lämmittelemme aina lantion ja rintakehän isolaatioilla ja se on ikään kuin dynaamista keskivartalon venyttelyä. Kun teemme tunnilla "jalkoja" tarkoittaa se käytännössä erilaisten koputusten opettelemista. Teemme yleensä aina pidempään jotain tiettyä yhdistelmää, jossa voi olla tasa-, kanta- päkiä- tai korkoiskuja. Rakastan jalkatreenin meditatiivisuutta. Jalkatyöskentely ja rytmissä pysyminen vaativat kaiken keskittymisen ja tyhjentävät pään muista ajatuksista todella tehokkaasti. Tuntuu ihanalta käyttää omaa kehoa ikään kuin soittimena. Jaloilla (ja käsiä taputtaen) saa yllättävän monia erilaisia ääniä aikaiseksi.

Opettajamme etenee opetuksessa johdonmukaisesti ja tuntuu, että olen oppinut lyhyessä ajassa todella paljon. Yleensähän kaikissa lajeissa juuri alussa tapahtuu nopeaa kehittymistä. Omilla tunneillani tehdään hyvin harvoin sellaista koreografiaa, jossa tanssissa olisi ikään kun joka iskulla oma askeleensa, koska asiakkaat ovat toivoneet kuntotanssia, jossa tulee kunnolla hiki ja muistaminen ei ole pääosassa. Sen takia on ihanaa saada keskittyä toisen tekemään, hienoon liikesarjaan ja opetella sitä rauhassa ja pikkuhiljaa pala kerrallaan.

Flamencoa voi aivan hyvin kokeilla tanssilenkkareilla tai hyvin jalassa pysyvillä korkokengillä, joissa on tukeva ja leveä korko. Toivon, että kukaan jota flamenco kiinnostaa ei jätä kokeilematta lajia varusteiden puuttumisen takia. Itse tiesin jo ensimmäisen tunnin jälkeen, että tämä laji tulee kulkemaan elämässäni mukana ja haluan kengät. Parin mutkan kautta löysin nauloitetut nahkaiset flamencokengät käytettynä 20 eurolla. 

torstai 26. lokakuuta 2017

Empties

Kolme pumppupulloa meni tyhjenemään samaan aikaan, niistä muutama sana. 


Argital ruusuöljy

Ihanaa tavaraa! Olen saanut tätä pari kertaa lahjaksi appivanhemmiltani. Kosteuttaa ihoa taianomaisesti ja tuoksuukin taivaalliselta. Valitettavasti en ole löytänyt tätä mistään myynnistä (en kyllä ole kauhen sinnikkäästi etsinytkään). 
Pisteet: 10/10


XZ Styling & Care muotoilusuihke

Tuote lupaa paljon, mutta itse olen käyttänyt tätä lähinnä lämpösuojana ennen föönin tai suoristusraudan käyttöä. Ok tuote, ei tahmaa, mutta tuskin ostan uudestaan.
Pisteet: 6/10


Balmain texturizing salt spray

Tämän ostettuani olin aluksi todella pettynyt. Aine teki pitkistä hiuksistani kovat ja koppuraiset. Kun ymmärsin lukea käyttöohjeet, joissa kehotetaan suihkuttamaan tuotetta tyveen, olinkin ihan tyytyväinen. Silti jatkan täydellisen suolasuihkeen etsintää.
Pisteet: 7/10

torstai 19. lokakuuta 2017

Näin minä suunnittelen ryhmäliikuntatunnin

Ohjaan piakkoin yksittäisen keppijumppatunnin tutussa paikassa. Raotan tämän esimerkkicasen avulla yhden tavan miten minä suunnittelen ryhmäliikuntatunteja. 

Tässä tapauksessa on kyse yhdestä yksittäisestä tunnista ja tunniksi valikoitui keppijumppa asiakkaiden toiveiden perusteella. Koska ohjaan juuri tämän tunnin vain kerran, en käytä kauhean paljon tunnin suunnitteluun. Keppijumppa voi tarkoittaa tuntia, jossa tehdään lähes aerobicmainen askeltava sarja isku iskulta musiikin tahtiin keppiä hyödyntäen tai se voi tarkoittaa myös rauhallista kehonhuoltotuntia, jossa keppiä käytetään avaavien liikkeiden apuna tai mitä tahansa näiden väliltä. Perinteisintä keppijumppaa on käyttää keppiä apuna erilaisia painonnostoliikkeistä tuttuja liikesarjoja tehtäessä kepin toimiessa ikään kuin painona raskaan voimailutangon sijasta. Perinteiset painonnostoliikkeet ovat itsessään nerokkaita moninivelliikkeitä, joita jokaisen kannattaa treenata tekniikka edellä ilman varsinaista painoa. Varmaan kuitenkin pelkkä painonnosto -sana vierastuttaa monia ja ehkä juuri siksi keppijumppa voi usein olla jotain aivan muuta. Toisaalta keppijumppaahan on aivan kaikenlainen liikunta, jossa hyödynnetään keppiä.



Heti kun tiedän edes vähän minkätyylistä tuntia olen suunnittelemassa (pelkkä tuntinimike riittää usein) ja tunnin keston, lähden miettimään vähän tarkemmin tunnin rakennetta (miten tunti etenee) ja sitä, minkälainen rooli musiikilla on juuri tällä tunnilla. Tanssia lukuunottamatta vältän suunnittelemasta tuntia niin, että se etenisisi isku iskulta musiikin tahtiin, koska sellaisen tunnin suunnittelussa on iso työ ja sen opettelussa vielä suurempi homma. Käytän musiikkia mieluummin taustalla ja korkeintaan mietin, että tietyn kappaleen aikana tulee tietyt liikkeet esimerkiksi matolla vatsamakuulla tehtävät selkälihasliikkeet.

Soittolistan tekeminen on tärkeä osa tunnin suunnittelua. Nyt kävin puhelimeni biisilistaa läpi ja valitsin tuttuja kappaleita vaihtelevin nopeuksin. Kun kuuntelen kappaletta mietin hetken voiko jotain liikettä tehdä luontevasti juuri tämän kappaleen tempoon ja sen perusteella päätän pääseekö kappale listalle. Musiikin valitsemisen jälkeen kirjoittelen johonkin ylös vähän tarkemmin mitä liilkeitä otan tunnille ja kuinka monta kierrosta mitäkin liikettä tehdään. Nykyään saatan mennä ohjaustilanteeseen vailla tarkempaa suunnitelmaa ja luotan siihen, että tunnista voi silti tulla hyvä. Liian tarkka suunnittelu menee usein hukkaan, kun monesti kuitenkin joutuu vähän improvisoimaan eri syistä. Oma muisti voi tehdä kepposet, asiakkailla on erilaisia rajoitteita tai kesken tunnin vain tajuaa, että suunnitelma ei toimi, pitää keksiä jotain muuta.

torstai 12. lokakuuta 2017

Nallenapit ja muut pillerit

Olen käyttänyt lisäravinteita koko aikuisikäni. Syömäni lisäravinteet, vitamiini- ja hivenainepillerit vaihtelevat kausittain ja tarpeen mukaan. Magnesiumin puutteen huomaan nopeasti kramppeina ja ylimääräisinä sydämenlyönteinä ja sitä syön säännöllisesti koko ajan. Myös d3-lisä on käytössä koko ajan. Molemmissa vaihtelen annostusta ja merkkiä, ostokäyttäytymistäni ohjaa usein tarjoukset ja kampanjat.

Lapsille suositellaan syöttämään 10 mikrogrammaa d3-vitamiinilisää ympäri vuoden. Vaikka itselläni saattaa olla käytössä tuote, joka sisältää d3-vitamiinia moninkertasesti yli suositusten, pikkuliikkujille syötän suositusta suurempaa määrää vain todella satunnaisesti ja talviaikaan. Isompi pikkuliikkuja ei saanut nauttia täysimetyksestä ikinä ja olenkin tarkkaillut huomaanko poikien vastustuskyvyssä mahdollisia eroja pienemmän pikkuliikkujan imetyksen onnistuttua erinomaisesti. 

Syön itsekin probioottivalmisteita, mutta lapsille niiden syöttäminen tuntuu erityisen hyvältä lahdesta syystä: lapsen suolistobakteerikantaan voi ymmärtääkseni vaikuttaa, koska se on vasta kehittymässä ja koska suoliston bakteerikannalla vaikuttaisi olevan meihin käsittämättömän suuri merkitys ihan käyttäytymisestä ja tunteista lähtien, tuntuisi hyvältä idealta tukea hyvien bakteerien kasvua mahdollisimman paljon. Lisäksi lasten immuniteetin vahvistaminen suojelee myös vanhempia päiväkodista hyökkäilevää pöpöarmeijaa vastaan.

On näppärää syöttää lapsille d3 ja probiootit samalla kertaa ihan jo muistamisenkin takia. Siksi ilahduin kovasti, kun Fuko Pharma Oy lähestyi minua ja tarjosi kotimaisia Fuko Tabseja kokeiluun. Pikkuliikkujat olivat juuri valittaneet, että Lifen D-Chew tabletit maistuvat pahalle. Sitä ongelmaa ei todellakaan ole Fuko Tabseissa.

Fuko Tabsit saatu blogin kautta. Kiitos Fuko Pharma Oy!

Isompi pikkuliikkuja valittelee välillä, että sydän pamppailee kovaa. Olen miettinyt voisiko kyse olla itsellenikin hyvin tyypillisistä ylmääräisistä sydämenlyönneistä. Olen joskus hieronut hänen jalkoihin illalla ennen nukkumaanmenoa magnesiumöljyä tai -voidetta ja laittanut villasukat päälle. 

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Oho, vahingossa juoksin

Juoksin viimeksi viime kuun puolessa välissä ja sitten sairastuin flunssaan juuri Rantakymppiviikonloppuna. Flunssan takia jouduin potemaan sairaslomaa töistä vain yhden päivän, mutta olen ottanut siitä asti kevyemmin, eli keskittynyt hoitamaan lähinnä vain työliikkumiset joitain satunnaisia lyhyitä kuntosalispurtteja lukuunottamatta. 

Olen etsiskellyt kesästä asti vedenkestäviä juoksukenkiä syksyä ja talvea ajatellen ja nyt viimein onnisti: ostin Nike Air Zoom Pegasus 33 Shield -kengät lastenosaston herkullisen pinkin värisenä. Nämä ihan oikeasti pitävät varpaat kuivana ja olen nautiskellut näistä kävelykenkinä märässä metsässä. 


Tänään lähdin viemään koiraa suunnitelmana ottaa muutama juoksuaskel enimmäkseen kävellen. Juoksuksihan se kuitenkin meni ja voi miten kuuma tuli syyssateesta huolimatta!  Minulla ei ollut edes juoksuliivejä, koska tosiaan luulin lähteneeni kävelylle. Laitoin pipon, villaisen Buffin kaulaan, tuulitakin, lämpökerrastopaidan, talvijuoksuhousut, kompressiosukat ja juoksukäsineet. Oli ehkä ihan hyvä tehdä tällainen testilenkki syyspukeutumiseen, niin tietää pukea seuraavalle lenkille vähemmän päälle. Ja hyvä muistutus itselleni, että ei se sade ihan oikeasti enää tuolla ulkona haittaa. Ei varsinkaan nyt, kun varpaatkin pysyvät kuivina.