perjantai 11. elokuuta 2017

Tämän viikon juoksuryhmätreeneissä pitkiä vetoja

Tällä viikolla meillä oli ryhmätreenit juoksun pienryhmävalmennusryhmän kanssa. Juoksimme 600 - 800 metrin vetoja tavoitteesta riippuen. Minun tavoitteeni on 10 kilometrin Ratakymppi, joten minä juoksin lyhyempiä 600 metrin vetoja yhteensä kahdeksan kertaa.

Juoksu kulki kohtalaisesti. Jaksoin juosta, mutta se tuntui raskaalta. Yritin juosta jokaisen vedon aina edellistä nopeammin, mutta se ei aivan onnistunut. Sain useamman kerran tehtyä hyvän loppukiihdytyksen ja siitä olen iloinen. Juoksemista ja varsinkin kiihdyttämistä auttoi todella paljon se, jos valmentaja juoksi vierellä. Viimeisen vedon loppusuoralla myös yksi toinen juoksuryhmän juoksijoista meni ohitseni ja huusi "nyt mennään täysillä loppuun" ja sain siitä paljon voimaa kiihdytykseen. Kiihdytys ei tuntunut mitenkään erityisen nopealta, mutta katsoessani koneelta juoksukellon dataa, oli juuri tuo viimeinen kiihdytys kaikkein nopein.

lauantai 5. elokuuta 2017

Voitin itseni niukasti!

Erävoitto! Juoksuohjelmani sisälsi tänään pelottavan rastin: 15 minuuttia lämmittelyä ja viisi kilometriä juoksua sykealueella 167-174. Lämmittelyksi hölkkäilin matalalla sykkeellä pysähdellen välillä venyttelemään. Aloitettuani juoksun syke nousi näppärästi vaadittuihin lukemiin ja pysyi siellä koko lenkin ajan. 


Alussa juokseminen tuntui todella raskaalta. Äkkiä kuitenkin huomasin, että asiaa ei kannata kummemmin miettiä, kunhan jatkaa vain. Oikeastaan tämä ajatus on minulle tuttu, koska sanon asiakkailleni usein niin, viimeksi tänään aamulla kiertoharjoittelua ohjatessani. Tiesin, että juoksuun menee yli puoli tuntia ja päätin katsoa kilometrejä vasta 30 minuuttia juostuani. Kuitenkin uteliaisuus voitti ja vilkaisin matkaa 20 minuutin jälkeen. Olin juossut vähän yli kolme kilometriä ja olin ihan tyytyväinen. Melkein heti sen jälkeen tuli vaikein paikka. Juoksu tuntui kamalalta. Oikeaan polveen sattui, pohkeet huusi hoosiannaa ja vasen lonkankoukistaja oli niin kireä, että tuntui kuin se olisi tehty puusta. Sattui joka askeleella, toisella jalalla toiseen paikkaan ja toisella jalalla eri kohtaan. Päätin juosta neljä kilometriä ja vaihtaa hetkeksi kävelyyn. 

Kun neljä kilometriä tuli täyteen sain jotenkin maaniteltua itseni jatkamaan juoksua. Lupasin itselleni huomiselle lepopäivän ja kannustin itseäni jatkamaan aina 100 ja 200 metriä kerrallaan. Ja minä juoksin, vilkuillen rannetta 100 metrin välein, mutta juoksin kuitenkin. Kotiin päästyäni jalkoihini särki, naamani oli violetti ja päätäni kivisti, mutta minä jatkoin juoksua ja olin todella tyytyväinen itseeni, kun en luovuttanut! 

Lenkin aikana tajusin, että tavoitteeni juosta Rantakymppi alle tuntiin on liian kova. Minulla on vielä matkaa siihen, että pystyn edes juosta 10 kilometriä putkeen. Tänään vitosen taistelun jälkeen ranteessa vilkutti kuitenkin iloinen yllätys, kun aikani oli 33:42. Olin todella yllättynyt, koska tiesin juosseeni koko ajan hitaasti ja päätin keskittyä vain siihen, että ylipäänsä juoksen. Yritän tsempata itseäni ajatukseen, että juoksen Rantakympin ilman aikatavoitetta, tavoitteenani vain kyetä juoksemaan koko matka.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Jotain on tapahtunut sykkeelle



Pari viikkoa sitten tuskailin korkeita juoksusykkeitäni. Viime viikolla juoksin alkuviikosta 200 metrin vetoja (kamalaa) ja perjantaina hölkkäilin matalalla sykkeellä puoli tuntia opetellen laskemaan sykettä juostessa hidastamalla vauhdin aivan superhitaaksi. Viikonlopun ja vielä eilisenkin lepäsin, koska olen tuntenut itseni vähän flunssaiseksi muun perheen sairastaessa ihan kunnolla.

Odotin tämän päivän kevyeltä juoksulenkiltä tukalaa fiilistä ja helposti kohoavaa sykettä sairastamani lievän flunssan jäljiltä. Olin täysin väärässä! Keho kiitti levosta niin, että pystyin juoksemaan käytännössä koko matkan (reilu kolme km ja puoli tuntia) yhtä tosi jyrkkää ylämäkeä lukuunottamatta ja syke pysyi koko ajan reilusti alle 150 iskua minuutissa. Keskisykkeeni oli 138, johon olen hyvin týtyväinen, koska pyrin pitämään sykkeen 132 ja 142 iskun välillä koko lenkin ajan. Vauhti oli tietenkin vielä niin hidas, että jos sitä vauhtia juoksisi kympin, kuluisi 10 kilometriin kaksi tuntia. Hitaasti juostessa on vaikea juosta hyvällä tekniikalla ja loppulenkistä tunsin tuttuja, ikäviä tuntemuksia oikeassa polvessani. 

Mietin myös, kuinka paljon viime viikon vedoilla on vaikutusta sykkeen laskuun. Intervallitreeni on todettu tehokkaimmaksi treenimuodoksi kunnon kehittymisen kannalta. Ainakin tämän päivän syke motivoi juoksemaan vetoja myös tällä viikolla. 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Mieluummin puhdasta psylliumia kuin sokeroitua Vi-Sibliniä, kiitos!

Kuvassa ärsyttävän pinkeä ja hankala aamuvatsa. Yleensä mahani turpoaa vasta iltaa kohden, mutta välillä voi aamumahakin olla hankala.


Kävin viime kuussa valittelemassa vatsakipujani lääkärille. Hän epäili uusienkin oireiden johtuvan minulla 10 vuotta sitten diagnosisoidusta ärtyvän suolen oireyhtymästä ja määräsi Vi-Sibliniä lääkkeeksi. Kyseisessä tuotteessa on kuitenkin aika paljon sokeria (sakkaroosi) ja se aiheuttaa minulle vatsaoireita vaikka ei olekaan FODMAP. Vi-Siblinin vaikutus perustuu psylliumiin, eli ratamokasvin kuivattuun siemenkuoreen. Tilasin Luontaistukusta psylliumia ja päätin kokeilla olisiko siitä apua vatsaoireisiin.


Fazerin herkullinen vatsaystävällinen ruisleipä, joka ei kuitenkaan ole minun vatsani ystävä.
Olen käyttänyt psylliumia nyt alle viikon ja siinä ajassa ei vielä pitäisi huomata merkittävää vaikutusta. Kuitenkin vatsani on voinut viime aikoina paremmin. Jätin myös kauraleivät ja FODMAP- vapaan ruisleivän pois ja syön vanhaan tuttuun tapaani ruisnäkkileipää (Ryvitaa ja Lidlin seesamiruisnäkkäriä). Eilen illalla halusin ruisleipää paistetun kananmunan kaveriksi. Virhe! Vain noin tunti iltapalan jälkeen vatsani turposi pinkeäksi palloksi. Voi siis olla, että vatsani on voinut viime aikoina hyvin sen takia, että olen ollut syömättä tuoreita leipiä. Jatkan näkkileipälinjalla ja psylliumin syömistä ja raportoin vatsan tilanteesta, kun olen syönyt psylliumia vähän kauemmin. 

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Sain pinttyneen hienhajun pois teknisistä treenivaatteista!

Kun lempparitreenivaatteita käyttää aina vain eniten ja välillä hiki ehtii kuivua vaatteisiin ennen pesua, huomaa jossain vaiheessa niihin pinttyneen kamalan hajun. Hajun huomaa tekstiilien kastuessa, eli yleensä vaate haisee jo koneesta nostettaessa. Olen yleensä heitellyt pinttyneen haisulit surutta roskiin tai välillä leikannut haisevat kohdat (esimerkiksi paidan kainalot) pois ja jemmannut mahdollista jatkokäyttöä varten loput tekniset kankaat. Minulla on kahdet lempiurheiluliivit, joita käytän koko ajan. En ollut yllättynyt tajutessani niiden haisevan, hikoilenhan yleensä eniten rintojen välistä, alta ja välillä runsaasti selästäkin.



Googlettelin mitä asialle voi tehdä ja päädyin laittamaan liivit melkein vuorokaudeksi likoon pesuvatiin, jossa oli haaleaa vettä ja kunnon loraus, ehkä vajaan desilitran verran, valkoviinietikkaa. Liotuksen jälkeen pesin liivit vielä 60 asteessa ja haju oli poissa. Nyt vain mietityttää jotkut vanhat lempparit, jotka olisi ehkä olleet pelastettavissa tällä keinolla.

PS: Tajusin juuri, että Boozt myy Skechersiä! Tämä oivallus voi vielä tulla kalliiksi.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Peruskestävyystreeniä

Laktaattitesti paljasti, että minun tulisi kehittää peruskestävyyttäni ja keksiä pitkäkestoista tekemistä, jonka aikana syke pysyy jossain 130-140 iskun välillä/minuutti. Kokeilin viime viikolla tehdä reippaan kävelylenkin jyrkkään ylämäkeen, mutta en saanut sykettä nousemaan tarpeeksi ylös. Tänään kävelin saman mäen Liikkujamiehen kanssa ja syke nousi helposti jopa 144 iskuun minuutissa. Lähipiirissäni on ollut flunssan oireita, joten on mahdollista, että elimistöni taistelee flunssaviruksia vastaan ja syke nousi tänään siksi helpommin tai toinen vaihtoehto on, että Liikkujamies sai tsempattua minut reippaampaan kävelytahtiin kuin mitä itse onnistuin. Nyt kun tiedän, että sykkeeni voi nousta mäkeä kävellessä tarpeeksi korkealle, kunhan vain vauhtia on tarpeeksi, kokeilen mäkikävelyä uudestaan.


Pyöräily ja uinti olisivat hyviä peruskestävyystreenilajeja, mutta ne eivät erinäisistä syistä oikein sovi minulle. Ajattelin tästä peruskestävyysnäkökulmasta testata ainakin sauvakävelyn, soutulaitteen, sulkapallon pelaamisen ja sen, minkälaisella tanssitreenillä syke pysyisi peruskestävyysalueella. Olisi kiva löytää sellainen laji, jolla peruskestävyyskunto nousisi ja juokseminen helpottuisi. Peruskestävyys toki kehittyy juostessakin, mutta keho kaipaa vaihtelevaa treeniä ja olisi hyvä löytää laji, jossa voisi samalla aina vähän palautua juoksusta.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Musiikki ja juokseminen

Juoksulenkkieni fiilikseen ja keveyteen vaikuttaa todella paljon se, kuuntelenko juostessa musiikkia. Musiikin ei tarvitse olla tiettyä genreä. Riittää, että biisi on hyvä ja tempo ei ole kamalan hidas. 130-140 iskua minuutilta -tempoinen musiikki on tutkitusti suurimman osan ihmisistä mielestä sopiva tempo juoksuun, mutta olen huomannut myös muiden tempojen toimivan minulla.


Minulla on JBL:n langattomat bluetoothkuulokkeet, jotka blokkaavat ympäristön äänet tehokkaasti. Yritän muistaa katsoa todella tarkkaan mahdolliset lähestyvät autot tienylityspaikoissa ja pysyttelen aina tarkasti tien sivussa, koska en kuule takaa lähestyviä polkupyöriä. Olin ajatellut juosta Rantakympin ilman musiikkia, jotta kuulisin ympäristön äänet ja mahdolliset ohjeet ja toisaalta myös siksi, että matkassa olisi mukana mahdollisimman vähän teknisiä vempeleitä, joiden toimimiseen ei kuitenkaan voi luottaa. Tänään fiilistellessäni taas juostessa musiikkia mietin, että olisi suorastaan typerää jättää sellainen tehokeino kuin musiikin kuunteleminen käyttämättä itse tapahtumassa!